Voisinhan mä luetella mitä mä olen...vaimo, äiti, tytär. Mutta kuka minä olen, se onkin vaikeampi juttu.

Parisuhde on kestänyt 10 vuotta, siitä ajasta ollaan yli 8 vuotta oltu vanhempia. Kohta seitsemän vuotta oltu naimisissa. Se on mitä on. Kun ei tiedä mitä itse haluaa, ja kuka on, miten voisi tietää mikä tässä suhteessa mättää. Miten mä voisin löytää meidät kun en tunnu löytävän itseänikään?

Me ei osata puhua, ei kommunikoida keskenämme. Normaalia kaiketi lapsiperheissä, meilläkin jälkikasvua neljän kappaleen verran. Mutta ollaankohan me koskaan osattu? Eihän me olla kahdestaan oltu edes kauan, ja sekin aika taisi mennä alkuhuumassa.

Nyt meidän arki muuttuu, minä muutun. Mun on aika etsiä itseni ja paikkani tässä maailmassa. Miten se vaikuttaa meihin, se varmasti selviää. Mä niin toivon että se vaikuttaa positiivisesti, mä todella toivon sitä.